Elämää keittiössä

Mäyräkoira tahtoo olla siellä missä tapahtuu. Jos emäntä tekee keittiön pöydän äärellä töitä, mieluisin paikka on emännän sylissä. Kirjoittaminen koira kainalossa on kovin vaikeaa, joten olemme päätyneet toiselle osapuolelle hiukan vastentahtoiseen kompromissin: Jarviksen paikka on viereisessä tuolissa.


Suuret ikkunat odottavat vielä tiivistämistään ja asunnossa vetää, joten turkilla varustettu sohvasaukko tarvitsee mielestään tuolipaikan lisäksi viltin. Sen sisällä on hyvä torkkua ja välillä luoda emäntäänsä tuimia katseita.

Automatka, osa 2

Kerroin taannoin, että Jarvis matkustaisi autossa mieluiten etupenkillä istuvan sylissä, nojaten etutassuillaan kojelautaa vasten. Toinen mielipaikka olisi kuskin sylissä, johon päämäärätietoista mäyräkoiraa ei turvallisuussyistä(kään) päästetä. Nappasin kuitenkin kuvan, kun mäyryläinen onnistui viimeksi mönkimään haluamaansa paikkaan.


Kauaa ei saanut tyytyväinen koira katsella ulos ikkunasta. Loppumatka kului mököttäen emännän jaloissa.

Epäluulo

Mäyräkoirat suhtautuvat hyvin epäluuloisesti reviirilleen tunkeutuviin uusiin asioihin. Kuten kameraan.


Muita epäluuloa aiheuttaneita asioita: uusi lamppu, astianpesukone, keittiön kylmäkaappi (johon välit lämpenivät sen jälkeen kun Jarvis huomasi, että siellä säilytetään hänen ruokiaan ja herkkujaan), veljeni sekä kylpyhuoneen lattiankuivaaja, joka on yhä Jarviksen mielestä niin epäilyttävä, että sille muristaan joka kerta kun lattiaa kuivataan suihkun jäljiltä.

Sunnuntailenkillä

Sunnuntailenkkeily ei yleensä tarkoita sitä, että mäyräkoira matkustaa emäntänsä sylissä, vaikka Jarvis kyllä pitäisi ajatuksesta. Kun säkäkorkeus on ylväät kaksikymmentä senttiä, yläilmoista näkee jäniksiä, variksia ja oravia huomattavasti paremmin. Ei siis ihme, ettei koiraherran keskittymiskyky oikein riitä kuvissa poseeramiseen.

Studioapulainen

Jarvis viihtyy hyvin Manboyn studiolla, mutta äänitykset eivät ole lainkaan sen mieleen - silloin avulias studioapulainen jää surkeana suljettujen ovien taakse. Useimmat mäyräkoiranomistajat tuntevat ilmiön nimeltä suljettujen ovien kammo, se on mäyräkoiria vaivaava fobia, joka tarkoittaa sitä että juuri siihen paikkaan on päästävä, jonne johtava ovi on suljettu. Ne taitavat epäillä, että suljettujen ovien takana syödään lihapulleja, nakkeja ja muita mäyräkoirien mieliherkkuja.

Onneksi studion sohvalla on hyvä mököttää. Loukattu mäyräkoira välttelee katsetta, ei innostu leikeistä ja kääntää päksin kohti, jos yrittää rapsuttaa.

Onko suljettujen ovien kammo tuttu muissakin koiratalouksissa?

Uusi lempipaikka

Jarvis on syvästi kiintynyt kodin uuteen paimentolaismattoon. Se on pehmeä, lämmin ja lähestulkoon riittävän suuri peti jopa mäyräkoiran egolle. Yöksi se sentään puikkelehtii sänkyyn vällyjen alle, koska matolla ei ole seuraa. Asiat tärkeysjärjestykseen.

Missä lukijoiden nelitassut loikoilevat mieluiten?

Automatka

Jarvis matkustaa autossa useimmiten valjaissa takapenkillä kiinni turvavyössä, mikä ei sovi alkuunkaan mäyräkoiran arvolle. Uljas mäyräkoira matkustaisi mieluiten etupenkillä etutassut nojaten kojelautaa vasten, kuin kapteeni laivansa kannella korvat lepattaen (kuvitteellisessa) tuulessa. Toiveeseen ei olla suhtauduttu myötämielisesti, joten toiseksi paras vaihtoehto on mönkiä alas penkiltä, kääriytyä solmuksi ahtaimpaan mahdolliseen koloon ihmisten jalkoihin..

..ja nukahtaa siihen.


Ainut tapa päästä autosta ulos tämän jälkeen on onkia uninen mäyräkoira kaikkine tassuineen ja häntineen ensin syliinsä.

Mäyräkoiran nukkumaanmenoaika

Voi osua mille tahansa vuorokauden hetkeen, mutta todennäköisimmin juuri siihen, kun sänky on tarkoitus pedata.

Linssilude

Kuka bongaa rokkibändin uuden jäsenen? Kuvat saa klikattua suuremmaksi, jos tehtävä tuottaa vaikeuksia.

Kesäviikonlopun vietossa

Jarvis on viettänyt ensimmäisen virallisen kesäviikonlopun rennoissa merkeissä - enimmäkseen torkkuen, vuorotellen auringossa ja vuorotellen varjossa. Mäyräkoira on onnellinen, kunhan lähellä on lauma, vesikuppi ja puruluu. 


Uljaan villipedon vapautta rajoitettiin röyhkeästi hihnalla. Jokainen mäyräkoiranomistaja tietää mitä tapahtuu jos koiran laskee vapaaksi julkisessa puistossa: alueen jänikset ja linnut saavat kyytiä, muille koirille käydään tekemässä selväksi kuka reviirin omistaa ja grillaavat seurueet saavat kutsumattomia päivällisvieraita.

Paha silmä

Nokostelevat mäyräkoirat eivät arvosta häiriötekijöitä (ellei häiriötekijä satu olemaan lihapulla tai nakki). Olisihan se pitänyt muistaa.

Aamu-uninen

Tämä näky on vastassa aamuisin, kun tulen suihkusta: lämmin paikka sängyssä on viety ja peiton alta pilkistää korkeintaan kuono tai hännänpää. Viime aikoina useimmiten ensinmainittu, koska Jarvis on huomannut miten mukavia kapistuksia tyynyt ovat.

PS. Nämä kuvat on omistettu Tytölle, joka osaa arvostaa eläinten alahuulia.

Rappukäytävän möröt

Ei ole aina helppoa olla mäyräkoira (vaikka peiton alla vietetystä ajasta olisi kyllä helppo saada sellainen käsitys). Yllättävät asiat voivat yhtenä kauniina päivinä osoittautua tavattoman pelottaviksi, eikä emännälle ja isännälle välttämättä koskaan selviä miksi. Viimeisimmät kauhukokemukset on aiheuttanut kotitalomme rappukäytävä.


Asumme ylimmässä kerroksessa, joten portaita tulee käytettyä harvoin. Kauhujen raput on kuitenkin ohitettava, jotta kotiovelta pääsee hissille. Rappujen ohi onkin viime aikoina joko a) raahauduttu omistajan perässä kaikki neljä tassua jarruina tai b) pinkaistu korvat luimussa ja häntä koipien välissä.


Kun tuntemattomasta syystä syntynyttä kauhua oli jatkunut viikon, turvauduimme keinoon, joka toimii jopa itsepäisiin mäyräkoiriin. Kun rappujen kohdalle oli siroteltu lihapullan palasia muutaman päivän ajan joka kerta kun Jarvis lähti ulos tai palasi sisään, rappukäytävä alkoi kummasti tuntua paremmalta paikalta ja rappujen läheisyys vähemmän kauhistuttavalta.


Nyt rauha on jälleen maassa eikä ulkona käymiseen liity turhaa dramatiikkaa. (Ellei ulkona ole loskaa. Tiedätte jo kuinka siinä käy.) Lihapullat, tuo ilmiömäinen keksintö!

Mäyräkoiran ystävänpäivä..

..on joka päivä. Jarviksen mielestä rakkautta on:

1) pestä hellästi isännän tai emännän naama, kun tämä nukkuu yrittää nukkua

2) tuoda sänkyyn mahdollisimman monta lelua ja puruluuta, jotta isännälle ja emännällekin riittää

3) nukkua isännän tai emännän kainalossa, polvitaipeessa, jalkojen päällä tai oikeastaan missä vain, kunhan mahdollisimman suuri pinta-ala pienestä koirasta on tiukasti kiinni jommassakummassa omistajassaan.

Entä miten teillä osoitetaan rakkautta?

PS. Myllerrys ja emäntä vastaavat tänään kommentteihin ja pahoittelevat viivettä!

Talviunilla

Kuka väittää, että koirat eivät nuku talviunia? Meillä asuu mäyräkoira, joka on viettänyt peiton alla 90% kuluneesta tammikuusta. On siellä kyllä ollut muitakin.

Emäntä ja isäntä ovat sairastelleet vuorotellen, Jarvis on toiminut voimaeläimenä. Hyvä voimaeläin onkin, jää peiton alle kuorsaamaan kaikki tassut kohti kattoa kun muut nousevat!