Jussipaitainen maastonakki

Jarvis sai tänä vuonna aikaisen joululahjan. Lämpöinen Jussipaita saapui ehtaan tarpeeseen, edellinen villapaita jäi pieneksi jo vuosi sitten ja mitä paukkuvammat pakkaset sen vähemmän mukavuudenhaluista mäyryläistä on huvittanut olla ulkona. Uuteen villikseen suhtauduttiin aluksi epäluuloisesti, mutta piparilla lahjominen sai epäluulot hälvenemään ja paita puettiin päälle hyvässä yhteisymmärryksessä.



Lenkit ovat viime päivinä kestäneet noin kolme minuuttia: tarpeet on hoidettu ensimmäisen vastaantulevan puun juurelle ja käännytty sen jälkeen päättäväisesti takaisin kohti kotiovea. Tänään ei ollutkaan enää kiire sisälle, maastonakki mönki ja hyppeli vastasataneessa puuterilumessa tyytyväisenä niin kauan että naparetkeilijän tavoin varustautunutta emäntää ehti alkaa palella.



Paitaa ei aivan riitä koko nakin pituudelta, mutta ei päksiä tuntunut palelevan. Puiston puput kiinnostivat paljon enemmän, niitä on väijytty koko syksy ja pesäkoloihin oltaisiin jo tehty lähempää tuttavuutta, jos mitäänymmärtämätön emäntä olisi päästänyt mäyryläisen täyttämään luonnon sille osoittamaa tehtävää.



Jarvis lähettää Jussipaidalle kiitoshaukahduksen ja hännänheilutuksia!