Ensimmäiset päivät

Jarvis kohtasi uuden kahdeksanviikkoisen perheenjäsenen ensimmäistä kertaa kotipihalla, jottei tulokas tunkeutuisi ensimmäisenä herran neljän seinän rajaamalle reviirille. Pennut ovat saaneet meillä useimmiten uteliaan ja kiinnostuneen vastaanoton, mutta epäluuloisella mäyräkoiralla kesti noin 0,2 sekuntia tajuta, että palvelusväen seurassa saapunut tapaus ei ollutkaan vain harmiton vieras, vaan uusi jäsen laumassa. Yksi halveksuva nuuhkaisu ja mäyräkoira käänsi mielenosoituksellisesti selän.



Mäyräkoirilla on draamantaju kohdallaan: mököttäminen onnistui, vaikka hännässä roikkui pieni piraija. Silitys, rapsutus ja leikitys ei kelvannut äärimmäisen loukkaantuneelle herralle, pää kääntyi protestina päinvastaiseen suuntaan jos herraa suvaitsi puhutella. Sapuskan se juuri ja juuri otti vastaan, mulkaisun kera. Seuraavana iltana murjotuksesta tuli astetta haastavampaa, kun Junon sisko saapui leikkitreffeille. Äkkiä pakoon. Kun rasavillit pikkutytöt nukahtivat viltille, totaalisesta ignore-linjasta poikettiin muutaman armollisen masunuuhkaisun verran. Alku se on sekin.



Mäyräkoiraa numero 2 ei paljoa esikoisen kiukuttelu hidastanut. Mahdoton nuuhkutus ja tohina kävi kun uusi koti tutkittiin läpikotaisin ensimmäisten päivien aikana. Pennulla on vain kaksi vaihdetta, on/off. Uni tulee varoittamatta kesken vipellyksen, joskus ei ehdi kiivetä edes lempinukkumapaikkaan kaulakuoppaan asti.



Junolle pedattiin oma peti sängyn viereen, mutta se kelpasi neitokaiselle vain pissapaikaksi. Nukkumapaikka löytyy öisin palvelusväen kahden tyynyn välistä, siinä on lämmin paikka ja lyhyt matka aamusuukoille.